Ciao Firenze!
Elämäni ensimmäinen Firenzen käyntini oli joulukuussa 2007. Itse asiassa se oli ensimmäinen Italiassa käyntini. Vaikka ajankohta oli talvi, kokemus oli miellyttävä, mukava ja lämmin. Ihmiset olivat tutun tuntuisia, melkein kuin suomalaisia, mutta jotenkin ystävällisemmän oloisia. Firenzessä selvästikin pääsi hiukan kauemmaksi itsestään.
Varsinainen syy Firenzeen menooni oli muualla kuin itsessäni.
Isäni oli saanut kutsun
Florencen Biennaliin, ja kun hän lopulta päätti osallistua siihen, se päätös koski hiukan minuakin. Niinpä olimme Taina-vaimoni ja Suvi-tyttäreni kanssa mukana tuolla unohtumattomalla reissulla. Lisäksi seurueeseemme liittyivät Terhi ja Rauno Sutinen, hyvät ystävämme Vuokatista.
Gaalaillallinen oli mukava tapahtuma. Tarjoilijoita oli valtava määrä ja niinpä kunkin ruokalajin kattaus koko salille sujui jokseenkin silmänräpäyksessä. Kuvassa illallispöytämme turkkilaiset vieraat: taiteilija, kulinaristi ja hotelliravintoloitsija
Yurdaer Kalayci vaimoineen sekä heidän vieraansa. Keskustelu sujui mukavissa tunnelmissa englanniksi ja välillä vähän saksaksikin.
Elämäni ensimmäinen Firenzen käyntini oli joulukuussa 2007. Itse asiassa se oli ensimmäinen Italiassa käyntini. Vaikka ajankohta oli talvi, kokemus oli miellyttävä, mukava ja lämmin. Ihmiset olivat tutun tuntuisia, melkein kuin suomalaisia, mutta jotenkin ystävällisemmän oloisia. Firenzessä selvästikin pääsi hiukan kauemmaksi itsestään.
Varsinainen syy Firenzeen menooni oli muualla kuin itsessäni. Isäni oli saanut kutsun Florencen Biennaliin, ja kun hän lopulta päätti osallistua siihen, se päätös koski hiukan minuakin. Niinpä olimme Taina-vaimoni ja Suvi-tyttäreni kanssa mukana tuolla unohtumattomalla reissulla. Lisäksi seurueeseemme liittyivät Terhi ja Rauno Sutinen, hyvät ystävämme Vuokatista.
Gaalaillallinen oli mukava tapahtuma. Tarjoilijoita oli valtava määrä ja niinpä kunkin ruokalajin kattaus koko salille sujui jokseenkin silmänräpäyksessä. Kuvassa illallispöytämme turkkilaiset vieraat: taiteilija, kulinaristi ja hotelliravintoloitsija Yurdaer Kalayci vaimoineen sekä heidän vieraansa. Keskustelu sujui mukavissa tunnelmissa englanniksi ja välillä vähän saksaksikin.
