Maanantai ei mittää

...keikkoja, siis. Pääsimme aamukuuden kieppeillä majoittumaan, ja kun pienen hässäköinnin jälkeen miesten pienivuoteiseksi osoittautunut huone vielä vaihdettiin siihen, joka Anu-oppaamme oli alunperin meille miehille tarkoittanut, niin majoituskin loksahti kohdalleen. Suihkussa käyntien jälkeen huoneet vähitellen hiljenivät. Huonejärjestelyt toteutettiin niin, että jokaisessa tyttöjen huoneessa oli vähintään yksi täysi-ikäinen (naispuolinen) huoltaja. Miesten huoneessakin tuli pian hiljaista - ainakin, mitä puhumiseen tulee. Jokainen nimittäin väitti kuunnelleensa naapurin karseaa kuorsausta koko aamun.

Anu oli tuonut huoneisiin jo ennalta vähän suuhunpantavaa, joka ainakin meidän huoneessa syötiin vasta klo 11 herätyksen jälkeen. Sää parani koko ajan, aamun kevyt pilvisyys katosi, ja iltapäivän olemme saaneet nauttia todella hienosta kelistä. Kahdelta syötiin lounas tässä majapaikan vieressä olevassa hotelli-ravintolassa, jolla on myös golf-kenttä tuossa vieressä. Ismo ja allekirjottanut varasi sinne pelivuoron torstaiaamuksi. Itse suorin green cardin vasta äskettäin, enkä ole koskaan pelannut yhtään oikeaa kierrosta, vain harjoituksia. On oikeastaan aika muikevaa pelata elämänsä ensimmäinen oikea kierros tällaisella kentällä. Oheinen kuva on otettu kyseisen kentän verannalla, taustalla näkyy osa itse kenttää. Ei huono maisema, ei. Selän takana onkin sitten Välimeri.